Huoooooh... Pakko tulla jakamaan mun elämäni tähtihetki alkuviikosta. Silloin tuntui että tämä jos mikä se on elämää.
Heräsinpä siinä yhtenä tiistai-aamuna 4,5tunnin yöunien jälkeen ihan helvetin aikasin ja päätin lähteä jumpalle. Eli toisinsanoen lähin tassuttelemaan klo viisi salille. (Onneks kulkukortilla sinne pääsee näinkin aikasin jo sisälle.) Salilla huomasin, että ei hemmetti miun jumppalista on jääny keittiön pöydälle eikä jumpasta tule mitään jos ei muista tiistaijumpan liikeitä. (Oon niitä ihmisiä jotka tarvii listaukset hengittämiseenkin sisääään... ulooooos... sisääään...phiuuuuuu) Niin eikä tiistaina tehä esim. keskiviikon jumppaliikeitä. Siinähän olis jo herkästi maaimanloppu lähellä. Noh tästä suivaantuneena tein jotain. Hyvin epämääräistä ja vähän sillä fiiliksellä että haistakaa kaikki paska.
(Hormooneilla saattoi olla jotain tekemistä yleisen fiiliksen kanssa.)
Siinä sitten kotiin päästyäni söin aamupalan ja jotain puuhastelin kunnes sain kuningasidean alkaa pesemään ikkunoita. Sitäkin on tässä koko kesä suunniteltu. Nyt kun sain ikkunaimurinkin mutsilta takasin. Ja eikun hommiin.. Siinä sitten ikkunoita pestessä whatsappailin kaverin kanssa ja onnistuin raukka tunkemaan puhelimen hupparin taskuun. No eihän siellä oikeesti mikään ikinä pysy ku kumartuu rättäiä ämpärissä huljuttaan.
TYTTYDYDYYY!!
Puhelin loikkas kauniilla ilmakaarella suoraan pesuämpäriin. En oo varmaan ikinä ollu niin nopea kun nyt purin kaikki mahdolliset liikkuvat osat puhelimesta erikseen ja hain pyyhkeen jolla kuivata osia. Paras vitsihän koko hommassa on se et tämäkin oli varapuhelin oikean luurin ollessa huollossa toistaviikkoa jossain hornan tuutissa. Eli siinä sitten istuin keskellä keittiön lattiaa kuivaamassa varapuhelinta ja miettiessäni et miten helvetissä mulle voi käydä näin.
Ja voihan sitä käydä.. Ja käykin niin.
Sanottakoon vielä, ettei tässä ollut kaikki. Ehei,, Kyllä se tuuri oikein natusteli sillä mun olotilallani ja ajatteli että jos jotain vähän vielä kekseis..
Oltiin äijän kanssa puhuttu että keittiön maailman rumin puolipaneli maalataan samalla harmaalla mitä makkari aikoinaan. Sitä maalia kun oli löytyny iso purkki varastosta. No eikun hommiin.. meitsi hios, kittas ja taas vähän hios panelia oiken nätiks. Ja ajattelinki vielä et tää on nopee maalata ku on nii pieni ala. Siitä vaan purkki auki ja pensseli kourassa lähin vetelemään seinään uutta väriä.
NO VOI NY HELVETTI!! TÄÄ ON VIHREETÄ!
(virallisesti petroolia, eteisen seinästä jäänyttä)
Ja sit hetken istuin jälleen keittiön lattialla ja mietin et mikä hitto ihmisessä oikein asuu, että se elämä on näin vaikeeta. Siitä seinästä tuli tosi ruma. Maalasin sen meinaan loppuun ku ajattelin et jos silmä tottuu.. No ei totu. Joten jälleen kerran voidaan todeta et perse edellä puuhun ja kovaa. Alan oleen aika mestari siinä.
Mutta hei.. Eletään kaikki siinä (V***N) hetkessä ja nautitaan asioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti