Ja kuinka blogi sai alkunsa.
Eli ajattelin nyt vähän kertoilla oikeita asioita itestäni ja siitä miksi lähdin tähän kelkkaan. Tai oikeastaan miksi aloin pitämään tätä kelkkaa. Tai jotain..
Eli olen noin kolmekybänen naislapsi järvisuomesta ja halusin alkaa pistämään aivoituksiani enemmänkin ylös. Täytyyhän muidenkin ihmisten päästä nauttimaan näistä ajatuksista, joita tässäkin kupolissa pyörii. Haluaisin kovasti myös sanoa olevani päivisin tavallinen ihminen niinkuin kuka tahansa, mutta öisin minusta kuoriutuu ihmishenkiä pelastava supersankari. Valitettava totuus on että olen aikamoinen illan torkku ja siitä johtuen aamun virkku. Joten tyydyn kohtalooni ja tunnustan olevani tavallinen ihminen iltaisin ja aamuisin se supersankari. Tosin en pelasta ihmishenkiä. Oon mä ensiapukoulun käyny mutta ei se Anne-nukke oikein tahtonu selviytyä siitä. Enemmän taidan olla arjen supersankari. :)
Eläimet on hyvin lähellä mun sydäntä ja oonkin ollu kasvislinjalla ravinnollisesti jo useamman vuoden. En varmaan paljoa valehtele jos puhutaan 15 vuodesta (en jaksa laskea oikeaa vuosimäärää). Viimeinen ehtoollinen eläinruuan kanssa oli joulukinkku. Musta se oli jotenkin juhlava tapa lopettaa lihansyönti ja aloittaa uusi elämä. Plus siinä oli myös vuodenvaihde tulossa joka on tunnetusti uuden alku. Kyllä mä munia syön (tosin ihan hiton harvoin) ja maitoa käytän. Tätä kirjoittaessa tunnen hirveen piston sydämessä asiasta. Nuorempana olin kyllä täys vegaanikin, mutta se jotenkin jossain kohdin jäi. En muista tarkempia syitä asialle.
Mä asun omassa kodissa miehen, koiran, kissan ja kahden gerbiilin kanssa. Joten menoa ja meininkiä riittää. Ollaan nyt omistettu tää asunto joku parisen vuotta ja pikku hiljaa remppailtu tätä mieleiseks. Paljon on kyl viel tekemistä ja noi isoimmat rempat (keittiö ja kylppäri) tarttis jossain kohdin alottaa.
Tässä nyt jotain näin aluksi. Pitäiskö oikein sanoa et tämä oli osa1. ja jatkoa seuraa jossain kohdin. Ehkä. En tiedä.
Tervetuloa ja nauttikaa.. Kelkassa riittää tilaa :)
